Mietin miten voisin muistaa Sinua parhaiten rakas siskokultani. Loinpa tämmöisen blogin, jossa voin vuodattaa ajatuksiani Sinusta ja kaikesta muustakin.

Nyt on kulunut noin yhdeksän kuukautta, kun suljit silmäsi ja panit oven kiinni tähän ulottuvuuteen. Ikävä on hirveä päivittäin vieläkin. Olit ainoa sisareni ja paras ystäväni. Olit todella kaunis ihminen, myös muiden kuin minun mielestäni.

Sairastuit kohdun runko-osan syöpään noin kolme vuotta sitten. Samaan aikaan kun tulit luoksemme tänne pohjoiseen Ruotsista, pitkä-aikainen suhteesi avomieheesi oli juuri päättynyt. Et vielä siinä vaiheessa tiennyt sairastuneesi syöpään. Olit oireillut jo pitkään, kuumeillut puoli vuotta. Olit laihtunut tosi paljon, pahaa teki katsoa sinua, kun tulit luoksemme.

Tiesin heti, ettei kaikki ollut kohdallasi hyvin. Epäonnistunut ihmissuhdekaan ei yksin voi tehdä ihmisestä noin rauniota. Pyysin sinua heti tilaamaan ajan yksityiseltä lääkäriltä, kun näin sinut. Sait ajan heti seuraavaksi päiväksi ja samana iltana lääkäri soitti, ja sanoi antaneensa lähetteen keskussairaalaan. Hemoglobiini-arvo oli 7 ja tulehdusarvot taivaissa.

Yskit kovasti ja sen tähden tutkittiin ensin keuhkoja ja tehtiin muita kokeita. Vasta kuukauden sairaalassa olon jälkeen huomattiin, että vaiva on gynekologinen. Tutkimuksessa lääkäri huomasi heti, että jotain pahaa on tapahtunut.

Sairauden toteamisen jälkeen jouduit sädehoitoon ja sytostaattihoitoon lähipaikkakunnalle, jonne jouduit menemään bussilla yksin hoitoihin meiltä. Teki pahaa nähdä selkäsi kun astuit niin yksin bussiin, ilman ketään läheistä matkassa. Kuinka yksin olitkaan sairautesi kanssa, vaikka yritimme parhaamme mukaan olla tukenasi.

Asuit aluksi luonamme noin puoli vuotta. Yritimme hakea sinulle asuntoa ja viimein löysimme aika läheltä meidän asuntoamme sinulle mukavan kaksion, johon ihastuit ensisilmäyksellä.

Mutta sitten alkoivat vaikeudet...Olit täysin rahaton ihminen, sairas ja ilman työtä. Oletimme tietenkin, että "sossu" antaisi sinulle vuokratakuurahan. Yllätys, yllätys! Siellä huomattiin, että tilaa oli yksinäiselle ihmiselle puoli neliötä liikaa, sen tähden päätettiin olla myöntämättä vuokratakuuta ja käskettiin hakemaan pienempi asunto, vaikka vuokra oli tällä alueella halvempi kaksiossa kuin muualla yksiössä. Uskomatonta!!!! Uskoni suomalaiseen hyvinvointiin ja huolenpitoon mureni hetkessä. Vaikka sosiaalitoimistolla olisi ollut mahdollisuus toimia toisin (harkintavalta), sairas, köyhä yksinäinen ihminen sai tällaisen kohtelun.

Olit tosi väsynyt kaikkeen, etkä olisi jaksanut tällaista. Itkit katkerasti, kun kuulit, ettet saisi apua sosiaalitoimistosta. Olin tosi vihainen, miten helvetissä tällaista voi tapahtua Suomessa! Onneksi minulla oli sen verran säästöjä, että saatoin sanoa, ettei sossutantat tässä vedä viimeistä kortta ja maksoin vuokratakuut. Se siitä suomalaisesta sosiaaliturvasta....PERKELEEN KYYLÄT

No elämä jatkui kaikesta huolimatta, sait hoitoa ja näytti siltä, että sairaus on voitettu. Ilon määrällä ei ollut rajaa, kun sait diagnoosin, jossa sanottiin sairautesi miltei parantuneen!

Olit paljon luonamme sairautesi aikana ja olimme iloisia siitä, että voimme antaa sinulle rakkautta ja lämpöä. Lapsemme auttoivat sinua myös arjen asioissa parhaansa mukaan ja toivottavasti sait meiltä jonkinlaista turvallisuudentunnetta ja läheisyyttä. Yritimme pitää huolta, että sinulla riittäisi ruoka ja muu, mitä tarvitsit arjen pyörittämiseen.

Jatkan tätä vuodatusta jossain vaiheessa... nyt ei jaksa